Meille tuli perheenlisäystä...

Ehkä hiukan harhaan johtava otsikko, mutta kyllä lemmikkikin on perheenjäsen :) Haimme viikko sitten lauantaina löytöeläinkodista kissan, jonka olin bongannut ystäväni facebook päivityksestä. Jotenkin kissan tarina sai minut lukemaan sen uudelleen ja kun kerran olimme mieheni kanssa kissan hankinnasta monta kertaa keskustelleet näytin sen hänellekkin. Siinä kissassa vain oli jotain...

Kissa oli nimetty eläinkodissa Myrskyluodon Maijaksi  ja sen nimen hänelle myös jätimme, vaikka mieheni kyllä yritti kysellä että vaihdettaisiko se hiukan "kissamaisemmaksi". Nimi johtuu siitä, että Maija on asustellut yli kaksi vuotta Kiviniemen kalasatamassa luonnon armoilla. Eräs nainen oli hänestä huolehtinut puolen vuoden ajan ja sitten toimittanut turvaan, koska ei omien lemmikkiensä vuoksi voinut häntä itselleen ottaa. Miten ihminen voi olla niin julma, että jättää tällaisen kiltin ja seurallisen kaverin oman onnensa nojaan! Onneksi sain yhteyden tuohon pelastavaan enkeliin, joka Maijasta oli huolehtinut ja hän aikoikin tullaa tervehtimään meitä jahka karvatassu on kotiutunut.

 Maija oli aluksi todella arka ja säikkyi jokaista ääntä ja liikettä, mutta onneksi alkoi todella nopeasti tottua meihin ja kodin ääniin. Televisio aiheutti varmaan suurimman järkytyksen ja Maija loikkasikin sohvalta melkoisella pompulla ja pakeni keittiöön. Arkuudestaan huolimatta pötkötteli jo ensimmäisenä iltana meidän välissä sohvalla kehräämässä, vaikka näkikin että varuillaan oli koko ajan.
Ruoka kaverille maistui turhankin ahkerasti, söi siis heti kaiken mikä kuppiin laitettiin, mutta nyt on jo tottunut siihen, että sen uskaltaa jättää odottamaan seuraavaa nälkää eikä kaikkea tarvi ahmia kerrallaan. Leikit ei kiinnosta, ei siis mikään kissalle tarkoitettu virikkeellinen hiiri, pallo tai muukaan pörhelö ole yhtään kiva. Yritin myös tarjota laatikkoa, siis kaikki kissat innostuu laatikoista ja menee niihin välittömästi, tämäpä ei mennyt. Onko meidän kissa rikki??

Vielä on arkuutta jonkin verran jäljellä ja varsinkin ulkovaatteet tai isompi määrä ihmisiä aiheuttaa stressiä pienelle, mutta onneksi kaverimme ovat eläinrakkaita ja haluavat käydä katsomassa ja silittelemässä uutta tulokasta ja siten myös hän huomaa ettei ihmisiä tarvi pelätä. Että meillä ei tarvitse pelätä mitään. Vielä kun saisi jotenkin kerrottua karvatassulle, että yöllä olisi hyvä nukkua eikä juosta ympäriinsä ja maukua henkilökuntaa viihdyttämään. Viime yö meni nimittäin lähinnä valvoessa tämän mouruillessa.

Kiireiseen elämään vielä lisää kiirettä, mutta ihanaa sellaista, kyllä kissa tekee kodin <3